Jouluaatto ja yhteislenkki

Jouluaatto meni koirien osalta rauhallisesti. Mitä nyt Remu oksensi kaksi kertaa matolle?!?.. en antanut koirille mitään "ylimääräistä" jouluherkkua, koska Remulla vasta nyt alkaa vatsa toimia normaalisti ja Rikillä muuten vaan herkkä vatsa. Eli pojilla köyhä jouluruoka tarjoilu... pelkkää kuivamuonaa!!

Joulupukki oli muistanut Rikiä ja Remua uudella pallolla, haisunäätä- lelulla ja puruluilla. Remu tajusi jo viime vuonna alkaa repiä lahjapaperia paketin ympäriltä pois ja sama meininki jatkui..

Mutta mitä Riki teki...ei mitään. Kyllä hän hetken kantoi pakettia suussaan, mutta ymmärsikö aukaista..EI!! Siinä poika vaan rauhallisesti makoi paikoillaan ja katsoi mitä muut saavat, mutta itse odotti Remun aukaisevan paketit. Joten oliko tämä tyhmyyttä vai viisautta laittaa toinen avamaan paketit ja itse sitten vaan herkuttelemaan luuta...nyt kaikki jotka Rikin tuntevat osaavat heti vastata:)
Oikein mielenkiinnolla odotan kevättä, jos suunnitteilla oleva aloittelevien agility ryhmä alkaa ja Rikin kanssa sinne päästään:) ...voi olla, että jollekkin kaksjalkaiselle tulee Remua ikävä!
Remu aloittaa kääppänien pienryhmässä tammikuussa "tosi treenit" ja innolla sitä jo odotamme..paitsi kellonaikaa to iltaisin klo 21-22!

Lähdimme tänään yhteislenkille sulattamaan kinkkua ja suklaata (siis minä). Lenkillä mukana Donna koiralaumansa kanssa; kuusi koiraa (yksi sai jäädä kotiin), Susanna oman kolmen koiran laumansa kanssa ja tietenkin collie poitsut, eli yhteensä 11 koiraa.

Emme kauhean pitkälle vielä kerinneet, kun Donna huomasi parin pitkäkarvaisen saksanpaimenkoiran tulevan omistajineen. Joten ei muuta kuin ottamaan koiria kiinni...miten helposti sitä saakaan kaksi koiraa kiinni. Verrattuna Donnan kuuden koiran haltuun ottamisessa. Mutta todella taitavasti Donna saa koiransa kiinni ja remmeihin. Täytyy nostaa hattua!! Itse olisin varmasti metsässä vieläkin "keräilemässä" koiriani, jos minulla tuollainen lauma olisi... ja varmasti olisivat käyneet sakujen luona miljoona kertaa.

Loppu lenkin saimmekin mennä rauhallisesti...mitä nyt pari mönkijää oli tien laidassa ja yksi crossipyörä pöristeli metsässä.

Riki ja Remu olivat Irlanninterrieri Namin perässä...onhan Nami nuori ja kaunis nartun alku ja meidän pojilla molemmilla hormoonit hyrrää enemmän kuin tarpeeksi:(

Oih sitä päivää , kun meidän pojat on niin "aikuisia", että hormoonit tasaantuu ja kiinnostutaan vaan juoksuisista nartuista:)

Remu eläinlääkärin päivystyksessä

Remun tila paheni sunnuntai iltana siihen malliin ettei poika päässyt ylös lattialta omin avuin. Ja kun vatsa oli sekaisin niin pitihän pojan päästä aina välillä tyhjennykselle pihalle. Onneksi Remu osaa ilmaista halunsa pihalle ulisemalla tietyllä äänensävyllä:) (Riki ei tätä osaa ja menee sitten kauniisti AINA Jatan huoneeseen kakkalle, kun vatsa löysänä).

Soitin päivystävälle eläinlääkärille uudestaan ja saimme ajaksi klo 21.30, mutta soittivat sieltä kahdeksan maissa , että ilmoittavat klo 23-24 koska voi tulla...sinne oli tullut pari kiireellistä leikkausta. Lopulta soittivat sieltä klo 24.10 ja ajaksi saimme klo 1.00. Olimme paikalla ajoissa, mutta saimme vielä odottaa reilun puolen tunnin. Hoitaja käväisi ottamassa lämmön 39,3 ja lopulta lekurikin saapui...Remu ei suostunut/pystynyt nousemaan lattialta ennenkuin minä tein lähtöä ovesta ulos. Sitten oli pakko nousta. Ei laittanut painoaan lainkaan oikeaan takajalkaan ja kun lekuri "pyöritti" jalkaa niin sitten koirastamme tuli kolmijalkainen.

Remulta otettiin verikoe, jossa kaikissa oli onneksi normaalit arvot. Joten diagnoosina suolistotulehdus (antibioottikuuri) sekä takajalan kipuilu (kipupiikki ja tulehduskipulääkkeet, kun vatsa vaan toimisi ensin normaalisti).

Onneksi selvisimme säikähdyksellä, koska ensin pelkäsin että sillä on joku tukos jossain ja se "lamauttaa". Hinnaksi reissulle tuli 152€.

Olimme kotona klo 3.00 ja herätyskello soi töihin klo 6.00. Joten pikkasen pirteä ihmeinen oli töissä eilen...

Tällä hetkellä Remu kävelee ja juoksee jo aika normaalisti, mutta saa levätä vielä muutaman päivän. Riki kyllä pääsee australianpaimenkoiran Äijän kanssa vielä tänään metsälenkille.

Yhteislenkki 20.12.2009

Lähdettiin kivalla porukalla lenkille: Susannalla irlanninterriereitä kaksi sekä villakoira, Donnalla sekalainen joukko whippettejä ja vinttikoiria, Loimaalta irlanninterrieri Maija sekä tietenkin collie poitsut Remu ja Riki. Kaikenkaikkiaan koiria paikalla 11.

Olimme lenkillä kaksi tuntia, pakkasta vain -5, mutta todella kylmä tuuli. Onneksi olimme suuremmaksi ajaksi metsän keskellä suojassa purevalta tuulelta.

Tänään ekaa kertaa selvästi Riki ei pelännyt mennä lauman jatkona vaan ihastui Irlanninterrieri Maijaan, jota seurasi kuin hai laivaa..mahtoikohan johtua siitä, että juoksut olivat vähän aikaan sitten loppuneet:) Myös Remu tykkäsi (samasta syystä) Maijasta ja kerran näin, kun Remu yritti hypätä Maijan niskaan, mutta onneksi terrierimäiseen tyyliin Maija komensi ja Remu ei sitä sitten enää uskaltanut yrittää!!!...hyvä,hyvä...

Lenkillä tuli pariin otteeseen vastaan valkoinen paimenkoira, rhodesiankoira ja labbis, mutta saimme laumamme hyvin kiinni ongelmitta. Vähän matkan päästä tuli auto vastaan ja kuskilla varmaan naurussa pitelemistä, kun neljä muijaa lähtee juoksemaan metsään, "kirkuvat" koiriensa nimiä ja lauma erilaisia koiria jölköttää perässä ihmetellen varmaan, että mikä noille nyt tuli...ennenkin autoja nähty!?!

Kiitos kivasta seurasta kaikille lenkillä mukana olleille koirien omistajille ja koirille:)

Otetaan taas uusix..

Remulla oli koko lenkin aikana vatsa löysänä ja perskarvat sen näköisiä:(

Lähdimme koko perhe liikenteeseen ja jätimme koirat nukkumaan. Kun tulimme n. viiden tunnin jälkeen kotiin ihmettelin kun Remu ei noussut lattialta vastaan vaan "ulisi" normaalisti vastaanottotervehdyksensä maate. Pian Remu kuitenkin yritti nousta ja se oli tosi vaivailloista...varoo selvästi etu-ja takapäätään . Kävelee jäykästi ja hiljaa, joten selvästi sattuu. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, jonka ensimmäinen kysymys oli, että oliko syönyt hevosenkakkaa...invermektiini myrkytyksen vuoksi. Sitä lenkillä oli, mutta en nähnyt Remun sitä syövän. Myrkytys kuitenkin puhelun aikana "diagnisoitiin"pois, koska silloin collie on sekava (siihen ei saa kontaktia) sekä tärisee. Remu ottaa kontaktia ja kuuntelee selvästi puhetta. Eläinlääkäri lopuksi epäili, että että vatsa on kipeä ripulin vuoksi ja siksi ylösnouseminen sekä liikkuminen huonoa. Seurataan tilannetta ja lähdetään eläinlääkärille, jos tilanne ei helpotu.. Nyt Remu on vesi/piimä dietillä ja toivotaan parasta!

Veikkolassa ja voittajassa turistina

Lähdettiin lauantai aamulla kello kahdeksan jälkeen ajamaan kohti Veikkolaa Hanna-Leenan ja Samin luokse koirat mukana. Vastassa olivat suloiset tytöt Kira ja Milli (kuvassa). Olimme olleet kylässä noin viiden minuutin ajan, kun Riki nosti jalkaansa koirille tarkoitetulle viltille...Kiitos vaan Riki! Hyvin lähti kyläilyn aloitus...Siihen oli kyllä aikaisemmin pissannut narttu pentu, joka oli päivän ollut kylässä tultuaan Suomeen Portugalista. Riki nosti vielä kerran kyläilyn aikana jalkaansa sohvatuoliin, mutta onneksi ei osunut tuoliin vaan pari tippaa lattialle. Ja tämä olikin sitten viimeinen kerta sisälle...etupihan pojat sitten merkkasit joka kolon, puskan sekä puun.

Aika nopeasti me lähdettiin Hanna-Leenan kanssa messariin voittaja-näyttelyyn ja jätettiin koirat miesten hoidettavaksi. Siellä olimme sitten koko päivän ja illan. Tuliaisia tuli ostettua ihan kiitettävästi sekä lauantaina että sunnuntaina.

Yöpyminen koirille vieraassa ympäristössä sujui hyvin (olivat sen verran väsyneitä). Rikin laitoin yöksi häkkiin varmuuden vuoksi ja poika nukkui siellä hyvin ja rauhallisesti koko yön. Pientä harjoittelua tulevaa Tallinnan reissua ajatellen...pienessä hytissä neljä koiraa ja kolme ihmistä yöpymässä.

Remu oli taas Millin perään (dementoituneen vanhuksen, joka ei sano mitään vastaan). Aivan varmasti on Millillä hyvin pestyt korvat viikonlopun jälkeen!!! Myös Riki oli ollut kiinnostunut Millistä... Miehet olivat välillä jättäneet Millin yksin yläkertaan, jotta saa olla rauhassa meidän "yli-innokkailta" pojilta.

Kira oli vähän komennellut (murissut) Rikiä enkä kyllä yhtään ihmettele...Rikillä kun tapana leikkiin kutsuessaan paukauttaa toista tassulla päähän eikä se varmasti tunnu kivalta Kiran kokoiselle koiralle. Mutta "yhteiselo" sujui ihan hyvin ilman ongelmia.

Sunnuntai aamulla napattu kuva väsyneistä pojista..ilmeistäkin sen jo näkee!!!

Illalla oltiin kotona puol yhdeksältä ja pojat aika nopsaa menivät nukkumaan väsymyksiään pois.

Riki 8kk

Riki 8kk

Korkeus 60cm
Paino 27,7kg

Termiitti talossa

Nyt meidän kotiimme on tänään eksynyt termiitti..



Ja saanut myös toistakin karmia syötyä:(




SYYLLINEN makaa tässä kuvassa!!!! Tulin töistä kiireellä kotiin, jotta kerkeen lähtemään koirien kanssa metsään ennen pimeän tuloa. Siinä sitten vauhdilla painuin keittiöön heittämään repun ja moikkaamaan lapsia, kun korviini kantautui "outoa" ääntä. Käänsin selkäni ja siinä metrin päässä kehtaa Riki syödä karmia...Voi vitsi!!! Sen verran kiukkuisella äänellä komensin, että poitsu poistui nopeasti paikalta. Tämän kaiken tuhon se oli saanut yhden päivän aikana aikaseksi...onhan sillä ollut kuusi tuntia aikaa!!
Tähän asti ovat riittäneet lasten kynien ja lelujen tuhoaminen, mutta kertaakaan ei ole huonekaluja tai talon rakenteita järsinyt. Jep,jep!!! Taidan laittaa vielä etiikkaa siihen karmiin tänä iltana...jos sitten vielä maistuu niin ihmettelen. Sitten kovennetaan otteita ja laitetaan mustapippuria. Jos nämäkään eivät pojan tulevaa sisustusviettiä "paranna" , niin pääsee päiviksi arestiin kodinhoitohuoneeseen!
Remu pentu aikanaan ei tuhonnut mitään huonekaluja tms. , mutta leluja ja vessapaperirullia kyllä löytyi silputtuna. (Eikä kyllä ole aikuisenakaan tuhonnut mitään..)