Jeti (kuva Marianne Timonen)

Pikkupojat pääsivät ensimmäiseen pentunäyttelyyn Helsinkiin 16.4 seuranaan ihastuttava Hjördis ( Shet Up Whats up) sekä upeat sisarukset Martta (Onnenpisara Miellyttävä Martta), Heili (OP Mainio Mimmi) sekä Hupi (OP Mahtava Miete).

Pikku pojat aloittivat kisaamisen keskenään, koska muista uroksia ei ollut pennuissa 5-7kk.

Jeti (Onnenpisaran Mukava Mestari ) sijoittui PEK1KP

Arvostelu : Erittäin hyväntyyppinen, kaunispäinen, hyvä ilme, erinomaiset korvat, kaunis ylälinja, hyvä luusto, hieman kapea edestä ja seistessä varvastaa hieman ulospäin. Erittäin kauniit liikkeet joka suunnasta katsottuna. Tuomarina Satu Tanner

Koda PEK2

Arvostelu : Hyväntyyppinen, erittäin kaunis pää ja ilme, hyvät korvat, hyvä luusto ikään ja kokoon nähden, seisoo kauniisti raajoillaan. Liikkuu vapaasti  joskin voisi ojentaa hieman enemmän edestä.

Hupi PEK3

Seuraavaksi oli vuorossa "isommat " urokset 7-9kk, joita oli ilmoitettu vain yksi. Koska tämä koira ei saanut KP:tä, niin Jetistä tuli PU1 :)

 

Sitten saimmekin siirtyä syrjään ja jännittää tyttöjä. Pienissä tytöissä voiton vei Martta ollen PEK 1 KP, toiseksi tuli Heili PEK2 ja kolmas oli Hjördis PEK3.

Seuraavaksi kisasi "isot" nartut ja heitäkin oli kolme. Kaksi ensimmäistä saivat KP:n. Nartuista voiton vei Martta, joten sisarukset pääsi kilpailemaan keskenään rodunparhaan-tittelistä.

Lopuksi kävi niin, että Jetistä leivottiin ROP (meidän pikkuisesta , oho !!) ja Martta oli VSP.

Onnenpisaran kennel oli ainoa kasvattajaluokkaan osallistuja ollen KP1 , Onnea vielä Sirkku!

Olimme suunnitelleet alun perin ilmoittaa Jetin ja Kodan parikilpailuun, mutta päädyin olla ilmoittamatta, koska Jetille olisi vähän liikaa juosta kolmeen otteeseen loppukehissä...

Ehdotin Hupin Mariannelle, että saa lainata Kodaa, jos tahtoo mennä...Marianne innostui asiasta ja ei muuta kuin ilmoittamaan pojat parikilpailuun.

Parikilpailulla aloitettiin isot kehät ja en olisi koskaan uskonut, että Marianne & Hupi & Koda voittivat !!! Onnea!!

Hienosti menivät , vaikka ei muuta kuin hetken kerinyt harjoittelemaan. Kodakin meni tosi hienosti vieraan ihmisen kanssa, vaikka välillä katse harhailikin missä muut ovat :) Varmasti auttoi Mariannen hyvät sydän-namit.

 

Parikilpailun jälkeen pääsimme koko porukka kasvattajakehään... Olin niin jännittynyt tilanteesta etten osaa sanoa kuinka monta kasvattaja ryhmää oli.. Mutta enemmän kuin neljä (koska neljä sijoittuivat :) ) Ja yhtäkkiä huomasin, että meitä oli enää jäljellä neljä. Ja lopulta Onnenpisaran kennel voitti !! Jee!! BIS1

 

Ja sitten oli  Jetin ja minun vuoro mennä loppukehiin...ja sitten alkoi jännittämään ..Taaskaan en pystynyt keskittymään mitä ympärilläni tapahtuu...

Sen verran näin, että tuomari viittoi meidät tulemaan kehän keskelle..what??olemmeko jatkossa??

Lopulta olimme RYP-2!!! OHO!!

 

kuva Marienne Timonen

Martta, Koda, Hupi, Jeti ja Heili

Jeti ja Koda meidän komeat Onnenpisarat <3 p="">

Kuva Marianne Timonen

Pakko vielä laittaa kuva minusta ja Jetistä , vaikka Jeti olekkaan edustavimmillaan tässä kuvassa, mutta omistaja on :) :)
Uskomaton päivä ja taaskin suurin jännitys purkaantui seuraavana yönä, enkä saanut nukuttua kunnolla..

Pojat kasvaa

                                      Tico. Koda , Jeti

Pojat ovat yhtäkkiä kasvaneet isoiksi ...miten nopeasti tämä pentu aina menekään!
Haluaisin kääntää kelloa taaksepäin nopeasti.

Kodalla meni kulmahammas poikki 18 vkon iässä. Huomasin sen yhtäkkiä illalla... aamulla se oli osittain musta ja päivällä se oli jo irronnut.
Onneksi soitin eläinlääkärille heti aamusta ja saimme vielä illaksi ajan.
Hammas oli lohjennut tyveen asti vinoittan. Edelleenkään emme tiedä miten tai missä hammas mennyt , koska mitään vinkaisua emme ole kuulleet.
En koskaan ole nähnyt niin nopeaa pistosta peppu lihakseen mitä Koda eläinlääkäriltä sai :)...sanoi vain sen sattuvan ja useasti pennut itkevät, mutta en ehtinyt vastata mitään, kun piikki oli jo laitettu. Koda ei myöskään kerennyt kuin päätä kääntämään :)
Nopeasti pikku mies "kaatui" pöydälle ja lähti kohti leikkaussalia. Jännitti ihan hirveästi...
Saimme luvan hakea poika parin tunnin päästää ja kuulimme heti astuessamme sisälle "ulvontaa" heräämöstä (?). Pääsimme heti katsomaan kuka siellä huutaa...ja kukas muukaan kuin Koda. Rauhoittui saman tien nähtyään meidät :). Poika oli ihan "pöllyssä " vielä , mutta häkissä yllättävän pirteän näköinen. Syliin päästyään alkoi heti nukkumaan. Voi pientä...
Hammaspoisto ja lääkitys tuli maksamaan 196,20€ ..katsotaan mitä tulee vakuutuksista takaisin.

Poikien kasvua on ollut ihana seurata. Miten leikit menee yhteen ja Ticokin alkanut yhä enemmän leikkimään pikkuisten kanssa...alkuun Tico oli vahvasti sitä mieltä, että nämä Onnenpisarat voisi palauttaa samantien.. :)
Jetistä on kuoriutunut meidän koiralauman pusukone, mutta myös aika kova poika vahtimaan (eli haukkumaan kaikkea)...tätä työstetään pois! Nykyään saa Kodan mukaan ..
Koda on edelleen utelias ...ovi aukeaa, niin Koda on siellä...milloin löytyy oven takaata pesuhuoneesta, vessasta jne. Kodalla myös ihana tapa tökkiä nenällään poskea. Sylissä tämä poika ei kauan viihdy ellei nuku. Sukat , hanskat, pipot, ruokakupit lähtee Kodan matkaan jatkuvasti :)

 Koda 12 vkoa , korkeus 27 cm

Jeti 12 vkoa, korkeus 28 cm

Nämä pikku Onnenpisarat ovat kyllä sellainen kaksikko, että tylsää päivää ei ole ollut. Aivan ihania pikkuisia naskalihampaita ja päivääkään en ole katunut, että kaksi pentua tuli samaan aikaan :)...katsotaan mitä mieltä olen, kun pääsevät murrosikään :)
Harmi vaan, että ilmat eivät ole sallineet meidän tekevän kaikkea mitä olisin halunnut. Ensin oli niin kovat pakkaset, että ulkona ei tarjennut ja sen jälkeen pari päivää ok, mutta sitten täyskäännös säässä ja vettä sataa , sataa, sataa...
Olisittepa nähneet tämän kaksikon ensimmäisenä sade aamuna...ulos rynnättiin innoissaan (niin kuin aina) ja pysähdyttiin kuin seinään !. Ja katse nousi ylöspäin uskomaton ilme päälle "mitä he#¤&¤ täällä tapahtuu???" ja käännyttiin takaisin sisälle. Sen aamun pissat tehtiinkin sitten sisälle :)...seuraavana aamuna ei enää sateesta välitetty.
Koda on oppinut paremmin sisäsiistiksi...tekee ulkona vaikka teelusikallisen pissaa, jotta saa namia :) Jeti säästää monesti asiansa sisälle... Mutta huolissani en ole, kun ilmat sallivat olla enemmän ulkona, niin siitä se lähtee.
Uskomaton helppo kaksikko autoilla. Kumpikaan ei voi huonosti ( ei kertaakaan kuolattu pisaraakaan tai oksennettu ) ...aivan mahtavaa!! Ensimmäiset 50-100m kuuluu pientä itkua, mutta sen jälkeen ollaan hiljaa loppumatka. Kaksikon tuntevat, eivät varmaan ylläty siitä, että Koda syöksyy häkistä pihalle ja Jeti tulee rauhallisesti :)

Nykyään nukutaan yötkin rauhallisesti. Jossain vaiheessa yrittivät herättää meidät klo 4 maissa (tai heräsin, mutta leikkisin nukkuvaa). Tulivat ensin vauhdilla minun puolelleni sänkyä, mutta lattialla olikin Tico nukkumassa pedissään ja tasainen murina sai kaksikon poistumaan Pasin puolelle. Pasin puolella lattialla olikin vastassa Riki ja vaimea murahdus sai pojat menemään takasin nukkumaan :)
Miten helppoa tämä pennun kasvattaminen onkaan!!
Tico on vasta viikko sitten alkanut paremmin sietämään pentuja ja nyt suostuu leikkimäänkin hetken. Tiesin Ticon olevan  "hitaasti lämpenevä", mutta en ehkä näin pitkään kestävää. Miten paljon onkaan Ticon sylki lentänyt, kun on pennuille näyttänyt kauniita hampaitaan. Nyt ei juurikaan enää murinaa kuulu :) ...muuta kuin pentujen keskinäisistä paini otteluista.
Riki ottanut pennut vastaan omalla rauhallisella tyylillään... täh...onko meillä pentuja?!?..missä??
Pennut kunnioittavat Rikiä ja jättävät rauhaan . Riki näyttää hampaansa silloin, jos ovat juoksemassa päin riehuessaan....kipeitä lonkkiaan varoo. On kyllä pariin otteeseen haastanut pentuja leikkimään, mutta eivät ole ymmärtäneet Rikin touhuja...joten Riki mennyt Ticon luo ja sitten juostaan :)

Remmi lenkkejä emme ole kauheasti tehneet ...Eilen olimme keskustassa lenkillä. Jatta ja Koda lähtivät toiseen suuntaan ja minä Jetin kanssa toiseen. Menimme Jetin kanssa käymään paikallisessa leipomossa Bulleriinassa... asiakkaita ei näkynyt muita ja uskoin, että omistaja ei suuttuisi. Ostimme hyvää pullaa ja tutustuimme tiloihin. Ulos päästessämme Tiina tulikin paikalle itse ja eikä suuttunut :)
Jatta ja Koda olivatkin kävelleet äitini luokse ja mekin menimme sinne moikkaamaan Tiidaa. Tiida olikin sitä mieltä, että on parempi olla sohvalla ja katsella pentujen painimista.

Tänään lähdin Ticon ja Kodan kanssa metsälenkille. Vielä iso metsä on ihmeellinen paikka, ja Koda pysyi vieressäni suurimman osan matkasta.
Huomenna on Jetin vuoro päästä metsään.
Olemme käyneet poikien kanssa aksan epiksissä ja aksa treeneissä katselemassa maailman menoa.

Edellisestä päivityksestä on aivan liian pitkä aika...

1.1.2016 muutti meille aivan ihanat veljekset Onnenpisara Mukava Mestari ja Mieletön Meno ❤❤
Alunperin meille piti muuttaa vain yksi pentu...
Pasi alkoi puhumaan toisesta pennusta jo ensimmäisen kerran, kun kävimme katsomassa 7 pentue sisarusta  (2 narttua ja 5 urosta ) Jämsässä , kun olivat 4 viikon ikäisiä. Luulin pitkään, että huvikseen vaan puhelee. Koska ei ole pitkä aika, kun oli sitä mieltä ettei meille neljättä koiraa tule koskaan 😉
Kun sain tehtyä paperit Sirkun (kasvattaja) kanssa ja ehdotin kotiin lähtöä, niin Pasi kysyi Jatalta "haluatko oman pennun ?"...arvaatte varmaan mitä melkein 15 vuotias tyttö vastaa siihen 😊
Pitkien katseiden ja keskustelun ja mietinnän kautta päätimme ottaa toisen meille 😚 ja niin lähdimme kotiin onnellisina KAHDEN pennun omistajina 💙💚.  . Pojat nukkuivat koko reilu 3h ajomatkan kotiin...emme pysähtyneet kertaakaan. Pojat pissasivat pihalle heti päästyämme kotiin.
Isommat pojat olivat lenkillä (soitin äidille ) , kun saavuimme. Pennut saivat tutustua uuteen kotiin ensin rauhassa.
Kohtaaminen sujui rauhallisesti...Rikillä vähän anastettiin ensin. Ja Tico vaan murise. ..
Jeti ja Koda ovat olleet meillä nyt jo viikon ajan. Tico on edelleen sitä mieltä ettei haittasi vaikka lähtisivät takaisin, mutta selvästi alkaa hyväksymään päivä päivältä paremmin 😁.  Odotan, että pakkaset laskevat ja pääsemme ulos. Tiedän , että ulkona Tico alkaa pyörittämään pentuja 2-0 juoksukisoissa  ja sen myötä hyväksyy .
Riki on alusta asti ottanut pennut rauhallisesti vastaan 😊.

Jeti kanssa kävimme eläinlääkärissä, kun vasen silmä on vuotanut vähäsen koko ajan. Diagnoosi oli herkkä silmä, eikä onneksi mitään muuta löytynyt. Saatiin viikon antibiootti silmätipat ja kostutustipat. Eläinlääkäri asema oli alkuun jännittävä paikka, mutta se oli odotettavissakin....Jeti miettii ja tutkii ympäristöään paljon maltillisesti ja rauhallisemmin kuin veljensä Koda.

Koda pääsi Pasin matkaan moottoripyörä kauppaan tutustumaan. Hetken aikaa Koda myös miettinyt missä nyt ollaan, mutta nopeasti lähtenyt uteliaisuuttaan tutkimaan paikkoja 😊ja käynyt kaikki ihmiset katsastamassa läpi. Kun oli menossa jo katsomaan korjaamo puolta,  niin Pasi oli päättänyt lähteä kotiin ennenkuin poika on öljyssä 😆.

Odotan niin innolla, että pakkaset hellittänyt,  että pääsemme aloittamaan kunnolla sisäsiisteys opinnot ja tutustumaan uusiin paikkoihin. Työpaikallani menemme hurmaamaan työkaverini ensi tiistaina.

Ei niin iloisia uutisia....Remu jouduttiin lopettamaan 7.8.2015 ❤
Remu ontui vuoden verran  (hyppäsi metsässä kaatuneen puun yli ja vinkasi kovin ja alkoi ontumaan oikeaa etutassuaan)ja aluksi luulimme ell kanssa, että kyynärää 2/2 alkaneet vaivaamaan...ja aloitettiin  nivelrikko lääkitys, sekä laser hoidot. Kummastakaan ei ollut apua , vaan ontuminen pahentui. Tabletti hoito vaihdettiin Carthopen pistokset ja hermosärkylääkkeeseen,  mutta niistäkään ei ollut apua. Fyssarilla ja hierojalla käytiin, mutta apua ei löytynyt...
Vuoden aikana useasti kävimme Petvetissä ja jossain vaiheessa huomasimme,  että kipu tuli selästä. Ja kipu vielä vaihtoi paikkaa selässä joka kerta 😢
Oliko sitten rappeutuma, syöpä tai jotain muuta, niin sitä ei lähdetty tutkimaan tarkemmin, koska hoito olisi ollut sama.
Itse uskon, että Remulla oli ehkä synnynnäinen vika selässä, koska ennen vuoden ikää yhtäkkiä "halvaantui" takapäästään....saimme silloin kipupiikin siihen ja antibiootti kuurin, ja se meni sillä ohi. Kun olisin silloin ymmärtänyt kuvata Remua selän... olisiko se mitään auttanut, luultavasti ei ...
Remua suunnattomasti kaivaten ❤❤