Lähdettiin Annikan kanssa kokeilemaan Vätin radalle mitä Remu ja australianpaimenkoira Daami tajuaa ratajuoksusta. Kilpailevia koiria oli paikalle saapunut 29 ja meitä käsivieheellä kokeilevia oli 6. Näytti alussa että pääsemme hyvinkin nopeasti kokeilemaan, kun ei siinä kauan kestänyt yhden koiran suoritus. Mutta sitten lähti juoksemaan afgaani "Alma", joka ei sitten antanut ottaa kiinni. Nainen yritti kaiken keinoin saada kasvattiaan kiinni, mutta ei...neiti vaan heitti leikiksi. Lopuksi lähdin minäkin Remun kanssa paikalle ja päästin pojan irti neidin kanssa juoksemaan/leikkimään. Siinä samalla jutustelin naisen kanssa ja hän kertoi, että "Alma" on monesti yönsäkin ulkona, kun ei anna ottaa kiinni. (minä en ehkä kyseisen koiran kanssa olisi tullut edes paikalle???). Lopuksi saatiin koira jallitettua lähtökoppien taakse mistä saatiin estettyä pakotiet. Tähän "alman" leikkiin meni sitten 45 min..
Sitten alkoikin kiitettävästi tulemaan vettä taivaalta, kun alkoi käsivieheen aika...Onneksi Remu oli heti toisena. Heiluttelimme vetäjän kanssa Remun kuonon edessä vieheen riepua, mutta ei poikaa kyllä kiinnostanut lainkaan...Ajattelin jo mielessäni ettei tästä tule mitään ja 4€ meni taivaan tuuliin. Mutta kun viehe lähti liikenteeseen, niin Remu ampaisi täysillä perään ja juoksi loppuun asti...HIENOA!!! Ei yrittänyt käydä riepuun lopussakaan kiinni vaan kääntyi takaisin ja juoksi suoraan luokseni. Eli meni tosi upeasti..saa katsoa vaikka joskus vielä käväisimme uudestaankin.
Daamin vuoro oli heti meidän jälkeen. Daamia ei myöskään riepu kiinnostanut ja lähti ensin vikaan suuntaan, mutta kohta tajusi lähteä vieheen perässä. Veti alussa todella kovaa, mutta Daamin kiinnostus lopahti ja vauhti hyytyi...meni kuitenkin loppuun asti. Ja tässä vaiheessa vettä alkoi tulemaan kaatamalla...
Eilen illalla agility treeneissä olin tosi ylpeä Remusta..vauhtia ja menoa riitti. Meille oli tehty kunnon rata...19 estettä. Aluksi kun lähettiin liikenteeseen heti toisena oli rengas, jonka Remu kiersi, mutta otin uudestaan ja Remu meni kauniisti läpi. Kaikki virheet mitä radalla tapahtui johtui vain minun virheistäni..unohdin esim. radan tai ohjasin pojan väärää kautta sekä olin välillä auttamattoman hidas. Ohjaaja kehusi meitä ja sanoi vielä , että kovalla työllä meistä tulee oiva kilpailupari...mutta minulta puuttuu kilpailuhenki ja haluan vain harrastaa, mutta eihän sitä voi sanoa "ei ikinä"...mistä sitä koskaan tietää vaikka innostuisinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti